Aurinkoa ja ahdistusta

Koko elokuu on ollut yhtä aurinkoa. Kaikkialla paistaa, koko ajan ja kesä tuntuu tehneen ihan uskomattoman comebackin sateiden jälkeen. Vaikka en normaalisti kesäihminen olekaan, aurinkoiset aamut ovat ihme kyllä tehneet omasta olemisesta vähän helpompaa.

Työt alkoivat, aikaiset aamut pakottavat kömpimään lämpimän peiton alta aivan liian varhain. En kaipaa sadetta, mutta välillä kontrasti auringon ja oman olon välillä on mittaamattoman suuri. Uskallanko kuitenkin sanoa, että alan tottumaan tähän? Välillä itkettää, välillä ärsyttää ja edelleen piilotan raskautuvien ystävien vatsakuvia Facebookista. Mutta pääosin omat ajatukset alkavat tasaantua. Meillä ei ole lasta. Meille ei välttämättä koskaan tule lasta. Kaikilla muilla tuntuu olevan lapsi. Näin se nyt vain menee. 

Olimme eilen jälleen kerran yhdessä pikkulapsiperheessä kylässä (pakkosiedätyshoidostahan se käy ja näin sen on kai oltava). Olin varautunut siihen, että oma ahdistus olisi vierailun aikana ja sen jälkeen todella kova, mutta sen sijaan olin turta. Kyselin lastenhoidosta, leikin taaperon kanssa, pidin sylissä ja kuiskuttelin korvaan. Ojensin kiltisti takaisin äidille päiväunia varten ja mietin mielessäni, että meidän elämä ei ole tätä ja ehkä se ei sitä koskaan tule olemaankaan. Yritän totuttaa itseäni siihen ajatukseen, koska en voi enää pitää kiinni pakkomielteisestä tarpeesta saada lapsi hetijustnyt. On helpompi olla, kun ajattelee, että tämä on osa toisten elämää, ei meidän. Jälkeenpäin tuntui haikealta, mutta ei missään nimessä siltä kuin joku kuristaisi kurkkua. En murehtinut kohtaloamme loppuiltaa vaan osasin jopa keskittyä siihen, mikä meidän elämässämme on tällä hetkellä hyvää - yllätin jopa itseni.

Olen nyt täysin gluteenittomalla ruokavaliolla kolmatta päivää. Olen miettinyt lapsettomuutta vähemmän myös siksi, että aikaa menee tuoteselosteiden lukemiseen - korvaavaa tekemistä kai sekin. Olin päätöksen ruokavaliosta tehdessäni todella innoissani, mutta käyhän se työstä tuollainen jatkuva ruokien vahtaaminen. Toisaalta uskon, että tämä on oljenkorsi, joka kannattaa vielä käyttää ennen rankkoja hoitoja. Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia gluteenittoman ruokavalion vaikutuksesta hedelmällisyyteen, raskautumiseen ja raskauden jatkumiseen: onko tässä mitään järkeä?

Kävin perjantaina verikokeissa ja nyt odotellaan uuden kierron alkamista. Se raivostuttaa tällä hetkellä eniten: PCO nostaa taas päätään, tänään on kp 30 ja kierron loppumisesta ei ole tietoakaan. Veikkaan, että en ovuloi tässä kierrossa, joten uutta mahdollista yrityskiertoa saadaan varmasti odottaa. Kiirettä ei periaatteessa ole, paitsi kun on sittenkin. 

Tajusin eilen, että meillä on odotettu vauvaa puolitoista vuotta. Se on samalla pitkä ja lyhyt aika. Lyhyt aika ihmisen elämässä, lyhyt aika lapsettoman naisen elämässä. Mutta kun jotain haluaa enemmän kuin mitään muuta, jokainen kuukausi, jokainen viikko, jokainen päivä, jokainen minuutti, jokainen sekunti voi tuntua ikuisuudelta. Jatkamme ajan tappamista siihen hetkeen, kunnes meidän vuoro tulee - jos tulee.